Teatteritaide on taiteen muoto joka käyttää ilmaisuun eläviä esiintyjiä eli näyttelijöitä fiktiivisten, kuviteltujen tai todellisten tapahtumien esittämiseen.
Esityksiä kutsutaan näytöksiksi, ja ne tapahtuvat yleensä lavalla, yleisön edessä. Näyttelijät komminukoivat viestinsä käyttäen hyväkseen eleitä, puhetta, laulua, musiikkia ja tanssia. Näyttämöllä olevat lavasteet ja valaistus syventävät yleisön kokemusta.
Historia
Nykypäivän länsimaisen teatterin historia ulottuu aina antiikin Kreikan ajoille asti ja kreikkalaiseen draamaan, josta se vieläkin ammentaa sanastoa, tyylilajeja, arkkityyppien käyttöä ja juonikuvioita.
Teatterin käsikirjoitukset ja näytelmät ovat nimenomaan niitä elementteja jotka erottavat teatteritaiteen performanssitaiteesta ja muusta kirjallisuudesta. Ateenan kaupunkivaltion kulttuurissa teatterin merkitys oli suuri.
Esitykset kuuluivat moneen eri elämän alueeseen kuten festivaaleihin, uskonnollisiin rituaaleihin, politiikkaan, lakiin, urheilutapahtumiin, musiikkiin, runouteen, häihin, hautajaisiin ja symposiumeihin.
Näihin tapahtumiin osallistuminen oli tärkea osa kaupunkivaltiolaisen elämää, joskus jopa pakollista. Antiikin kreikan draama jakautui kolmeen eri tyylilajiin: tragedia, komedia ja satiiri, ja niitä esitettiin puoliympyrän muotoisissa auditoriumeissa ulkona, ja niihin mahtui 10 000 – 20 000 katsojaa. Näyttelijät jotka olivat aina miehiä esittivät kaikki roolit naamioita ja rooleja vaihdellen.
Roomalaisen kulttuurin vaikutus teatteritaiteen kehitykseen on ollut myos suuri ja Roomassa järjestettiin festivaaleja, katuteatteria, akrobatiaa, komediaa ja draamaa, ja tämä aikakausi näytelmakirjallisuuden kautta auttoi kehittämään latinalaista kirjallisuutta hyvin laadukkaaksi. Valitettavasti tältä ajalta ei ole säilynyt kuin kymmenen kirjattua näytelmää tähän päivään.
1600-luvulla myös naiset saivat luvan astua teatterin näyttämölle, mikä oli ollut tätä ennen kiellettyä. Vaikka joidenkin tahojen mielestä paheksuttavaa, naisten salliminen teatteriin antoi näytelmäkirjailijoille paljon uutta materiaalia mistä ammentaa.
Syntyi juonikuvioita missä naiset olivat naamioituneet miehiksi, tai selviytyivät moraalisesti arveluttavista tilanteista.
Teatterin tyylilajit
Sana draama tulee kreikan sanasta drao ja se tarkoittaa tekemista ja toimimista. Draama on teatterin lavalla yhdessä toimimista yleisön edessä ja tarkoittaa yksinkertaisuudessaan näytelmää joka ei ole komedia eikä tragedia.
Draamaa voi kutsua yhdeksi runouden muodoksi, ja se voi sisältää musiikkia, puhuttua dialogia, lauluja ja se voi olla myös improvisaatioon pohjautuvaa, mikä tarkoittaa sitä että lavalla olevat näyttelijät luovat esitystä hetkessä ilman käsikirjoitusta.
Musiikki ja teatteri ovat aina kuuluuneet yhteen ja esimerkiksi antiikin Kreikassa lavalla oli mukana kuoro joka lauloi osia näytelmästä. Modernit musikaalit ovat näytelmiä jotka yhdistelevät puhuttua dialogia, laulua, musiikkia ja tanssia ja ne voivat olla joko pieniä intiimejä näytoksiä, tai sitten Broadwayn tai Lontoon Westendin kaltaisia miljoonabudjetin spektaakkeleita.
Komediat ovat näytelmiä jotka käyttävät huumoria keinonaan tarinankerronnassa. Komedia voidaan jakaa useisiin eri alalajeihin kuten musta komedia, jossa käsitellään ihmisyyden synkkiä puolia huumorin avulla tai se voi olla romanttista komediaa, joka keskittyy rakastuvaan pariin ja heidän rakkautensa tiellä oleviin esteisiin.
Tragedia on kuvausta tapahtumista jotka ovat vakavia ja sisältävät ihmisen kärsimyksen kuvausta, ja jonka katsominen saa aikaan yleisössä puhdistuneen katarsisen olotilan. Aristotele kuvasikin tragediaa määritelmällä, että tragedia on vakava tapahtuma jossa suuri ihminen menettää onnensa tai omaisuutensa.
Tragedian rakenne ei saa olla yksinkertainen, vaan sen täytyy olla monimutkainen, tuottaa katsojalleen pelon ja säälin tunteita, ja henkiloä kohtaavan onnettomuuden täytyy olla jollakin tapaa hänen omasta luonteestaan tai toiminnastaan johtuvia.
Tragedian päähenkilö voi selviytya koettelemuksistaan oivaltamalla asioita ihmiskohtalosta ja jumalten tahdosta. Teatteria esitetään ympäri maailmaa omilla kulttuurien erikoispiirteillä ja historiallisilla perinteillä väritetttynä ja taiteen lajina se onkin universaali. Teatteritaiteen koulutus on hyvin suosittua, ja alalle riittää pyrkijöitä vaikka ala on fyysisesti ja psyykkisesti erittäin raskas.
