Jo aikojen alusta on ajanvietettä haettu rahapeleistä. Jo muinaiset egyptiläiset ja antiikin kreikkalaiset ja roomalaiset pelasivat rahapelejä. Muinaisen Egyptin hieroglyfeissä on kuvattu pelaamista. Pelaaminen ja uhkapelit olivat jo silloin suurta ajanvietettä.

Kun keskiajan jälkeen renessanssi toi mukanaan taiteen ja kulttuurin uuden nousun, myös pelaamista näkyi entistä enemmän kuvattuna maalaustaiteessa. Renessanssiajan Italian suurissa kaupungeissa Firenzessä ja Venetsiassa rahapelit olivat kiellettyjä, mutta jos sen ajan taiteeseen on uskominen, uhkapelit olivat sen ajan kansan suurta ajanvietettä. Monet renessanssitaiteilijat ovat inspiroituneet sen ajan peleistä ja vedonlyönnistä.

Sekä rikkaat että köyhät yhteiskuntaluokat pelasivat tavernoissa, kodeissa, työpaikoilla, kadunkulmilla sekä ilotaloissa. Jos virkavalta sai sinut kiinni pelaamasta uhkapelejä, oli rangaistuksena sakko, joka oli määrältään kaksi kertaa vedonlyöntisi summa, tai pahimmissa tapauksissa jopa vankila.

Maalaustaiteessa pelaaminen ja uhkapelit olivat suosittuja aiheita koko renessanssin ajan monilla eri alueilla Euroopassa. Varsinkin Alankomaissa maalaustaiteen kulta-aikana 1600-luvulla oli pelit ja uhkapelaaminen suosittuja aiheita taiteessa.

Hollantilaiset mestarit maalasivat realistisia ja usein pelottavankin rujoja kuvaelmia sen ajan peleistä. Tappelut nyrkein ja puukoin eivät olleet epätavallisia näissä maalauksissa. Rahapelit olivat renessanssin aikana sekä köyhemmän väestön että sotilaiden ja ylhäisön ajanvietettä. Se näkyy hyvin ajanjakson taiteessa.

Caravaggion Korttihait

Yksi renessanssin tunnetuimmista korttipeliaiheisista tauluista on Michelangelo Merisi da Caravaggion taulu Korttihait vuodelta 1596. Se on myös yksi Caravaggion parhaiten säilyneistä töistä.

Taulu kuvaa sille ajalle tyypillistä henkilöhahmoa jokapäiväisissä tehtävissään. Kuvassa näkyy hyvin pukeutunut nuori poika pelaamassa korttia toisen pojan, korttihain, kanssa. Korttihailla on ylimääräisiä kortteja piilotettuina vyöhönsä. Taustalla korttihain pahaenteisen näköinen merkinantaja tarkastelee nuoren pojan kortteja ja antaa merkkejä korttihaille. Korttihailla on piilokorttien lisäksi myös tikari vyöllään.

Kuvassa pelattava peli on nimeltään primero, joka oli tuona aikana suosituin korttipeli. Nykyinen pokeri on primerosta lähtöisin. Sitä voit tänä päivänä pelata vuoden 2022 nykyaikaiseen tapaan parhailla uusilla pikakasinoilla netissä täällä.

Taulun kolmen päähenkilön välinen draama on käsinkosketeltava. Nuori viaton poika joutuu huijatuksi, ja nuori huijari joka joutuu korttihaina huijaamaan ikäisiään tullakseen toimeen Venetsian kaduilla. Nuori huijari on ilmiselvästi vanhemman miehen oppipoika, jota koulitaan korttihaiksi.

Tämä kuva oli alku Caravaggion uudelle tyylille, joka kuvaili renessanssiajan Venetsiaa, sen alamaailmaa ja brutaaliutta.

Kuva ja samalla taiteilija saivat huomiota osakseen tämän taulun tullessa julki koska se kuvasi realistisella tavalla sen ajan katuelämää hienoilla yksityiskohdillaan ja selkeällä viestillään. Taulun osti itselleen paikallinen kardinaali Francesco Maria del Monte, jonka avustuksella Caravaggio pääsi myös Rooman vaikutusvaltaisiin kirkollisiin piireihin sisään. Uudesta mesenaatistaan ja hyvästä tilanteestaan huolimatta Caravaggio aloitti tulevina vuosina turmiollisen elämän juoden ja tapellen sekä sortuen uhkapeleihin itsekin.

Samaa uhkapeliteemaa kun Caravaggion Korttihaissa on kopioitu runsaasti maailmantaiteessa ja löytyy ainakin viisikymmentä hyvin kuuluisaa teosta eri aikakausilta renessanssista lähtien samasta aiheesta. Caravaggion Korttihait on nykyisin näytteillä Kimbell Art Museumissa Texasissa.

Lucas van Leydenin Korttipelurit

Lucas van Leyden on Alankomaiden renessanssiajan tärkeimpiä taidemaalareita, jonka töissä näkyy Italian taidemaailman vaikutukset. Hän teki kortinpeluuteemasta useita teoksia. Alankomaalainen Lucas van Leyden maalasi arviolta 1550 -1559 aikana taulun Korttipelurit.

Motiivina oli kaksi miestä ja yksi nainen pelaamassa korttia. Kuvaa on tulkittu rakkauden kolmiodraamaksi, jossa vasemmalla oleva mies jonka kädessä on kuningas, olisi voittaja. Kuvaa on myös tulkittu poliittiseksi ja tuolloin kuvan henkilöt olivat Alankomaiden kuningas sekä kuningatar ja kardinaali Thomas Wolsey, Englannin Henry VIII:n suurlähettiläs, jotka suunnittelivat kuvassa Ranskan kuninkaan tuhoamista.

Hieronymus Boschin maalaus Velho

Bosch oli alankomaalainen taidemaalari 1500-luvun alussa. Hän oli tyyliltään allegorinen moralisti ja käytti tuotannossaan mielikuvituksellisia raamatullisia kuvauksia sekä helvetin kauhuista että kertoi Aatamin ja Eevan tarinaa Paratiisin puutarhassa.

Kyseisestä Velho taulusta on viisi kopiota olemassa, mutta todennäköisimmin alkuperäinen on Musée Municipalissa Saint-Germain-en-Layen kaupungissa Ranskassa.

Taulun aiheena on silmänkääntötempuilla rahastava huijari, velho, joka kadunkulmalla huijaa yleisöltään rahat, ja samalla antaa taskuvarkaille loistavan areenan tyhjentää katsojien taskut heidän huomaamattaan. Samankaltaista katutaidetta näkee paljon vielä tänäkin päivänä.

David Teniers ja makea elämä

Alankomaalainen 1580 syntynyt David Teniers maalasi myös useita peliaiheisia teoksia. 1640-luvulta peräisin oleva taulu Pelurit majatalossa kertoi tarinaa siitä miten kaikissa yhteiskuntaluokissa oltiin elämää sulostuttavien hetkien perään – sekä pelaaminen että viini maistui.

Kuvassa lattialla etualalla oleva yksinäinen kenkä kertoo katsojalle, että miehet eivät halunneet jättää uhkapelien ja viinikannujen täyttämää majataloa. Sivummalla tyytyväinen majatalon pitäjä ynnää miesten kasvavaa laskua liitutaululle. Tämä taulu löytyy tänä päivänä Lontoosta The Wallace Collectionilta.

Jan Liewensin Tappelevat kortinpelaajat ja Kuolema

1600-luvulla vaikuttanut alankomaalainen Jan Liewens halusi teoksellaan Tappelevat kortinpelaajat ja kuolema vuodelta noin 1638 maalata usein alankomaalaisessa maalaustaiteessa kuvatun aiheen, eli kuoleman arvoituksellisuuden. Kuolema voi tulla kelle tahansa, millä hetkellä tahansa.

Taulussa korttia pelaavat miehet ovat kuolintaistelussa. Kuolema on valmis ottamaan punaiseen pukeutuneen, tikaria huitovan kortinpelaajan hengen sääriluulla. Miehen pullistuneet silmät sekä pöydälle levinnyt korttipakka kuvaa sitä, että hän tietää olevansa mennyttä miestä. Taustalla aurinko laskee synkässä maisemassa – sekin kuvaa lähestyvää kuolemaa. Tämä synkkä taulu löytyy nyt yksityisestä kokoelmasta.

Jan Liewens syntyi vuonna 1607 ja oli yksi Alankomaiden renessanssiajan maalaustaiteen kulta-ajan taidemaalareista. Hän on tunnettu parhaiten muotokuvamaalauksistaan. Yksi hänen aikalaisistaan – ja myös hyvä ystävä – oli Rembrandt.

Jan Steenin monet pelurit

Alankomaista kotoisin ollut Jan Steen syntyi Leidenin kaupungissa vuonna 1626. Hän oli sekä Jan Liewensin että Rembrandtin aikalainen. Steenin suosikkiaiheita olivat sekavat ja värikkäät jokapäiväisen elämän tapahtumat. Hän ei kaunistellut tilanteita vaan päinvastoin halusi tuoda esille elämän kaaosta ja rosoisuutta töissään. Myös paljon peliaiheisia tauluja löytyy Steenin tuotannosta.

Hän on maalannut esimerkiksi riitaisan backgammon-ottelun, ja taulun jossa näkyy koronaa muistuttavan pöytäpelin pelaajia. Useimmiten Steenin kuvaamat pelit eivät olleet seesteisiä ja rauhallisia, vaan rajuja otteluita, usein jopa tappeluita.

Eräs Steenin tunnetuimmista pelaajakuvaelmista on Tappelevat kortinpelaajat vuodelta 1665. Siinä kapakkamaisessa interiöörissä näkyy humaltuneeseen joukkotappeluun johtanut korttipeli, jota taustalla säestää iloinen viulunsoittaja.

Toinen säilyneistä Jan Steenin peliaiheisista tauluista on 1650-luvun paikkeilta oleva Kaksi peliä, jossa värikäs joukkio pelaa backgammonia pöydän äärellä ja toisaalla humaltuneen oloinen mies yrittää kömpelösti vietellä joukon ainoaa naista syliinsä. Steenmäiseen tyyliin huone on sotkuinen, lattialla lojuu laiska koira, aterimia ja rikkoutuneita kuppeja.

Renessanssin jälkeen

Peliaiheisia teoksia on nähty paljon myös renessanssin jälkeen. Esimerkiksi monet paljon myöhemmin vaikuttaneet ekspressionistit ja impressionistit maalasivat peliaiheisia teoksia.

Norjalaisen impressionistin Edvard Munchin teos Rulettipöydässä vuodelta 1892 on hyvin tunnettu. Sen Munch maalasi viettäessään aikaa 1890-luvun alussa Monte Carlossa, ja siellä varsinkin kasinolla. Rahapelejä rauhallisemmissa merkeissä pääset itse pelaamaan nettikasinolla klikkaamalla tästä.

Myös ranskalaisen postimpressionistin Paul Cézannen sarjan Kortinpelaajat 1890-luvulta jatkaa tutun aihepiirin kuvaamista. On vielä mainittava, että kyseisen teoksen arvo on huima. Cézannen teos löytyy tällä hetkellä Quatarista, jonne se myytiin noin kymmenen vuotta sitten 250 miljoonalla dollarilla.