Kun puhutaan inspiraatiosta, taide on usein ensimmäinen aihe, joka tulee mieleen. Lähtien Sikstuksen kappelin valtavasta määrästä töitä pieniin detaljeihin Mona Lisan katseessa, Banksyn kantaaottavaan katutaiteeseen tai Jackson Pollockin mielenkiintoisiin roiskeisiin taide on aina inspiroinut ja aiheuttanut ihmetystä.
Luonnollisesti taide aiheuttaa jotakin mielessä, oli se sitten uteliaisuutta, hämmästystä, turhautumista tai tylsistymistä.
Voimme yllättyä taideteoksista ja oivalluksista, joita se saa aikaan mielessämme, tai kyseenalaistaa taiteilijan tarkoituksen ja kyvyn tuottaa vaivan arvoista taidetta.
Taidetta on kaikkialla – vieraillessani Las Vegasissa jäin ihailemaan kasinon suihkulähteiden upeaa esitystä ja unohdin taidegallerian avajaiset. Minun on tunnustettava, että vaikka olen taiteen ystävä, joskus taidenäyttelyyn menemisen sijasta jään kotisohvalle ja selaan ennemmin Facebookia, luen Ilt-Sanomia tai pelejä tai Minecraft.net.
Mikä tarkalleen ottaen taiteessa saa meidät ajattelemaan luovasti ja tuntemaan itsemme inspiroituneeksi? Miksi taide pystyy aiheuttamaan muutoksia näkökulmassa? Entä mitä merkitsee työskennellä tai luoda tai joissain tapauksissa elää taidetta?
Taiteilijaelämää
Taiteilijan elämäntyyli edustaa paljolti sitä, mitä meiltä puutuu jokapäiväisessä elämässä: vapautta säännöistä ja jäykistä rajoitteista.
Taide on villiä ja mielikuvituksellista, näennäisesti valmistettu paikassa, josta vain taidetta voi tulla.
Taide on kykyä luoda jotakin tyhjästä, usein vain siitä ainoasta syystä, että voi tehdä niin. Taiteilijoita romantisoidaan tähän pisteeseen: he ovat yksin studiossaan, taistelemassa normaalia yhdeksästä viiteen -työrutiinia vastaan.
Taiteilija on vapaa tavoittelemaan ideoitaan ja unelmiaan, kun muu maailma kamppailee samanaikaisesti täyttääkseen jonkun muun suunnitelmia – ylempänä hierarkiassa olevien tai ”päämiehen”.
Kysy lapselta onko hänellä kiinnostusta ryhtyä taiteilijaksi ja hän vastaa innostuneesti: ”Kyllä.” Kysy aikuiselta sama kysymys ja hän todennäköisesti vastaa: ”Jos vain ei olisi laskuja maksettavana.” Taiteilijoiden romantisoidun elämäntyylin tuolla puolen taide itse tulee paikasta, joka on kaukana todellisuudesta.
Käännymme usein taiteen puoleen saadaksemme luovaa inspiraatiota, koska se edustaa puhtaita ideoita ja tarinoita, syntyneenä vain vähän muusta kuin taiteilijan mielestä ja muistista. Taide voi tuntua rajattomalta. ”Mikä tahansa voi olla taidetta”, kerromme itsellemme.
Uusia näköaloja
Todellisuudessa taide on tietysti peräisin rajoituksista, rajoista ja säännöistä aivan kuten kaikki muukin. Mutta taide toimii hyvin siten, että se näyttää meille perspektiivin, johon emme ole tottuneet tai johon meillä ei ole helppoa pääsyä.
Taide viestittää ilmaisua puhtaassa muodossa, vapaana eksplisiittisestä tarkoituksesta tai odotuksista.
Parasta taidetta on sellainen, joka saa meidät ajattelemaan tai väittelemään sen arvosta. Se vetää aivomme eri paikkaan ajassa ja paikassa tai eri tarinaan ja olemassaoloon. Ehkä taiteesta tekee niin uniikkia ja arvokasta, kun kyseeseen tulee luova inspiraatio, että se antaa meille kuvan, johon voimme kävellä milloin tahansa nähdäksemme asiat eri tavalla. Taide tarjoaa meille vaihtoehtoisen tai muokatun todellisuuden, jota voimme vapaasti tutkia ja vaellella kokonaan omissa mielissämme, ennen kuin kävelemme taas ulos tavallisiin elämiimme.
Voimme astua sisään milloin tahansa, kuin valveunessa. Hyvä taide kertoo tarinoita. Juju on, että tarinat tapahtuvat kokonaan omassa mielessämme. Taideteos – maalaus, veistos, laulu tai kirjoitus – palvelee meille keinona paeta eri mielen maisemaan.
Taide antaa meille mahdollisuuden vaihtaa perspektiiviä väliaikaisesti. Luovan työn tekijän tai taiteilijan työ ei ole vain luoda: se on myös vangita ja jakaa osa näköalapaikasta tai perspektiivistä, vaikka kuvitteellisesta, niiden kanssa, jotka saattavat törmätä töihin myöhemmin.
Rebecca Solnit tekee elegantin yhteenvedon aiheesta kirjassaan The Faraway Nearby. Hän kirjoittaa: ”Tullakseen tekijäksi on tehdä maailma muille, ei vain materiaalinen maailma mutta ideoiden maailma, joka hallitsee materiaalista maailmaa, unelmia, joita unelmoimme ja asutamme yhdessä.”
Käännymme taiteen puoleen saadaksemme inspiraatiota, koska se tarjoaa meille mahdollisuuden matkustaa jonnekin muualle, ravistaa perspektiivimme sellaiseksi, jota emme ole ehkä nähneet aiemmin, voidaksemme vertailla tuota kokemusta johonkin muuhun.
Eivät vain maalaukset ja veistokset anna meille mahdollisuutta siirtyä toiseen aikaan ja paikkaan. Solnit selittää, että jokaisella luodulla objektilla on sama potentiaali: ”Jokainen kirja on ovi, joka aukenee toiseen maailmaan…
Esine, jota kutsumme kirjaksi, ei ole oikea kirja vaan potentiaalia, kuten musiikillinen partituuri tai siemen. Se on kokonaan olemassa vain silloin, kun sitä luetaan; ja sen todellinen koti on lukijan päässä, jossa sinfonia raikuu ja siemen itää.” T
aideteos on usein yksi helpoimmista työkaluista perspektiivimme muuttamiseksi, toiseen aikaan ja paikkaan siirtymiseksi ja mielikuvituksen ”tankkaamiseksi”. Usein vaikutus, joka taiteella on meihin, on pieni, mutta kun sille on kerran altistunut, itu leviää ja kasvaa sellaiseksi, jota jokaisen yksilön mieli on kykenevä luomaan.
Luovaksi oppiminen
Luovuus on prosessi, jota opit kehittämään ajan kanssa. Tämä on tärkeää huomata etenkin, jos tulet kohti luovuutta paikasta, jossa sinut on käännytetty sen luota pois: olet työskennellyt tai elänyt kulttuurissa tai paikassa, joka korostaa rutiinia ja vastauksia tuntemattoman ja kysymysten esittämisen sijaan.
Jos uskot, että luovuus on olemista – että se on päällä tai pois päältä, jotakin mitä ihmisillä on tai ei ole, jotakin mitä sinun pitää olla voimaannutettu kääntämään päälle – keksit paljon todennäköisemmin tekosyitä sille, miksi voit tai et voi käyttää sitä. Yleinen harhaluulo tuppaa olemaan:
”En voi olla luova, koska esimieheni/vanhempani/kumppanini ei anna minun olla.” Totta kai luovuus ilkkuu rajoituksille. Todellinen luovuus sanoo: ”He eivät anna meidän tehdä asioita yhdellä tapaa, joten kokeilemme toista.”
Joten mikä estää olemaan luovempi tässä ja nyt? Entä jos on vain käsityksesi, että luovuus on katkaisin tai saavutettavaksi tilaksi tulemista?
Miten voisimme muuttaa käsitystä luovuudesta niin, ettei se ole jotakin, joka käännetään päälle ja pois päältä, vaan sen sijaan nähdä se jonakin, jota kehitetään taitona? Jotakin, joka voi toimia kaikista rajoituksista huolimatta.
Luovuus – kyky keksiä ideoita, jotka ovat sekä jaloja että arvokkaita – on taito, jonka jokainen voi oppia, paljon kuin matematiikka, tiede, kirjoittaminen tai vieras kieli.
