Taideteollisuus on käyttö- ja koriste-esineiden suunnittelua, valmistusta ja tuotantoa. Sana teollisuus juontaa tietenkin teollistumisesta ja tekniikan kehityksestä.
Ennen teollistumista käyttöesineet valmistettiin joko käsityöteollisuuden keinoin, jolloin muotoiltava materiaali työstettiin työkaluja käyttäen käsin tai manufaktuuriteollisuuden keinoin.
Käsityössä tärkeää on ajatuksen syntyminen sekä tieto ja taito sen toteuttamisestaKäsityönä valmistettuja käyttöesineitä olivat mm. tuohi- ja päreastiat, puuastiat, sukat, matot ja liinat.
Vielä nykyäänkin olemassa olevia työnimikkeitä käsityön ammatinharjoittajille ovat suutari, räätäli, uunimuurari, kirvesmies, metalliseppä, kultaseppä, puuseppä ja aseseppä. Käsityöteollisuudesta siirryttiin manufaktuuriteollisuuteen, josta esimerkkinä voidaan käyttää kangaspuita ja kutomateollisuudern tuotteita.
Manufaktuuriteollisuus oli kotiteollisuuteen perustuva teollisuuden kehityksen väliaste, jossa yrittäjä kokosi eri käsityöläiset samaan tilaan tai työhuoneeseen tuottamaan käyttöesineitä.
Taideteollisuuden suuntaukset
Renesanssi ihannoi käsitystä yleisnerosta eli niin sanotusta ’Uomo Universlesta’ joka hallitsi useita eri taiteen ja tieteen aloja arkkitehtuurista kuvataiteeseen ja runouteen ja tämä ajattelu jakoi täten erikseen taiteen tekijät ja perinteiset käsityön tekijät.
Eurooppaan perustetut taideakatemiat korostivatkin taiteen akateemista puolta erottaen sen materiaaleja käsillään työstävistä käsityöläisistä ja koristetaiteilijoista.
Kun teollistumisen myötä koko taiteen kenttä alkoi muuttua ja uudistua, reagoitiin muutokseen siten että taiteilijatkin pyrkivät yhdistämään työskentelyssään elementtejä taiteesta, käsityöstä ja teollisuudesta. Syntyi Iso-Britanniasta lähtöisin oleva johtohahmo William Morris oli arkkitehti, graafikko, runoilija ja prosaisti.
Hänen työnsä vaikutti merkittävästi Viktoriaanisen Britannian visuaaliseen makuun ja hänen suunnittelemiaan tapetteja ja tekstiileitä valmistetaan vielä yhä tänäkin päivänä.
Muuallakin Euroopassa syntyi samankaltaisia taideteollisuusliikkeitä joiden kaikkien yhtenäisenä ajatuksena oli se, että kauniit tavarat ja tilat kuuluvat kaikille eri sosiaaliluokille, ei vain yläluokille.
Tästä esimerkkinä toimi Saksassa 1900-luvulla syntynyt Bauhaus-liike, joka sai alkunsa Bauhaus-nimisestä arkkitehtuuri ja taidekoulusta ja jossa nimenomaan haluttiin uudella tavalla yhdistää arkkitehtuuri-, käsityö-, taideteollisuus- ja taidekoulutus.
Bauhausin tyyli oli pelkistettyä, modernia, funktionaalista ja massatuotantoon sopivaa. Bauhaus-koulussa luodut koulutusmenetelmät, tyyli, tavat ja tapa muotoilla esineitä, tiloja ja rakennuksia vaikuttavat vielä tänäkin päivänä useiden maiden muotoilukoulutuksessa.
Suomessa esimerkiksi Alvar Aallon j a Ilmari Tapiovaaran työt ovat saaneet vaikutteita Bauhausin tyylistä hahmottaa ympärillä olevaa maailmaa ja muotoilla sitä omanlaiseksensa muotokieleksi.
Kuten myös Suomessa, niin myös useissa muissa maissa taideteollinen osaaminen nousi kansainväliseksi kilpailuvaltiksi toisen maailmansodan jälkeen. Useat suomalaiset muotoilijat kuten Kaj Franck, Timo Sarpaneva ja Tapio Wirkkala niittivät mainetta 1950-luvulla menestymällä Milanon Triennalessa ja voittamalla siellä useita muotoilupalkintoja, joka auttoi Suomea profiloitumaan muotoilumaana, ja vauhditti taideteollisuuden kehitystä.
Uuden polven menestyneitä suomalaisia muotoilijoita ovat muun muassa teollinen muotoilija Hannu Kähönen jonka perustama Creadesign on suunnitellut muun muassa kulkuvälineitä kuten raitiovaunuja ja busseja ja julkisia kalusteita kuten penkkejä ja katuroskakoreja sekä muotoillut palveluita.
Stefan Lindfors on toinen muotoilija ja sisustusarkkitehti joka on suunnitellut runsaasti eri tuotteita kuten astioita, huonekaluja, valaisimia, vaatteita ja tekstiilejä eri yrityksille.
Hänen tuotteitaan on ollut Arabian, Iittalan, Martelan ja Marimekon tuotannossa ja hän on myös toiminut elokuva-, musiikkivideo ja tv-ohjaajana ja kuvanveistäjänä. Hän on saanut useita kotimaisia ja ulkomaisia muotoilualan palkintoja.
