Vaikka elokuvaa usein katsellaan pääosin viihteenä, on se yksi vaikuttavimmista muodoista luoda taidetta. Nykyään elokuvat syntyvät kuvasta ja äänestä luoden yhtenäisen audiovisuaalisen elämyksen, mutta elokuvan alkuaikoina elävä kuva oli juuri vain sitä, elävää kuvaa ilman ääntä.
Elävä kuva syntyy tekniikalla, jossa edeltävää kuvaa vaihdetaan seuraavaan, vain vähän edellisestä poikkeavaan kuvaan todella nopeasti, yleensä 24 kertaa sekunnin aikana.
Elokuvan kuvaamis- ja luomismahdollisuudet ovat nykypäivänä hyvin moninaiset.
Elokuvia voidaan kuvata filmikameroilla, videokameroilla, animaation keinoin tai erikoistehoisteiden avulla.
Suomalainen sana elokuva juontuu tietenkin sanoista elävä kuva, ja itse elokuva-sana oli kielentutkija professori Artturi Kanniston keksimä suomen kielen uudissana, jota alettiin käyttää 1900-luvulla.
Slangisana leffa taas tulee ruotisnkielisestä sanasta levande bilder, eli elävät kuvat, joka suomenkielessä muuntautui muotoon leffa. Nykyään rutosinkielessä ei myöskään käytetä enää vanhanaikaiselta kuulostavaa levande bilder-termiä, vaan yleisemmin myös englanniksikin tuttua film-sanaa.
Myös englannin kielen movie-sana juontuu termistä moving picture, mikä nykyihmisen korvaan kuulostaa jopa historialliselta, koska liikkuva kuva on nykyteknologian valossa niin jokaipäiväistä ja kaikkien
Elokuva ennen ja nyt
Elävää kuvaa ja liikkuvaa kuvaa on kehitelty jo camera obscuran keksimisestä asti ja kokeita valolla on tehty ennen ajanlaskun alkua niin Kiinassa filosofi Mozin toimesta, kuin antiikin Kreikassa Aristotelesin huomioimana.
Camera obscura oli yksinkertaisuudessaan hämärä huone jonne pienestä neulanreiästä tuleva valo heijasti ulkona olevaa kuvaa ylösalaisin huoneen seinälle.
Camera obscurasta kehitetty laterna magica eli taikalyhty oli nykyaikaisen diaprojektorin esiaste, jonka valonlähteenä toimi öljylamppu. Öljylamppu valaisi lasille maalattuja kuvia, joita heijastettiin sopiville pinnoille linssin avulla, ja joskus heijastetun diakuvan päälle saatettiin lisätä erikoistehosteita luomaan illuusiota elävästä liikkuvasta kuvasta.
Fantasmagoria näytöksissä käytettiin myös hyväksi taikalyhtyä ja projektina heijastettavaa kuvaa.
Näytökset olivat suosittuja Ranskassa ja Iso Britanniassa, ja niissä heijastettiin kuvaa savuverhoon, läpinäkyville pinnoille tai seinille tarkoituksena luoda pelottavaa ja maagista tunnelmaa. Monesti näytöksissä taikalyhtyä heilutettiin jotta sen heijastama kuva saatiin heilumaan, ja myös useampaa projektoria käytettiin yhtäaikaa, jotta kuvaa voitiin vaihtaa nopeasti.
Fantasmagoria tulee kreikan kielen sanoista ’haamu’ ja ’puhua julkisesti’ ja kuva-aiheet näissä näytöksissä olivat pelottavia luurankoja, paholaisia ja kummituksia.
Lumièren veljekset, jotka järjestivät 1800-luvun loppupuolella ensimmäisen elokuvanäytöksen Pariisin Salon indien du Grand Caféssa, olivat kinematografin keksijöitä ja varhaisia elokuvaohjaajia.
Kinematografi oli elokuvan kuvaamiseen ja esittämiseen käytetty laite ja veljekset patentoivat muun muassa keksintönsä lisätä filmin reunaan reikiä filmin kulkemisen helpottamiseksi.
Elokuvat olivat tosin pitkään hyvin lyhyitä ja yksikelaisia koska niitä ei pidetty taloudellisesti kannattavina. Jopa Lumièren veljekset päätyivät lopulta kehittelemään ja työskentelemään valokuvauksen parissa.
Elokuvateollisuus
Ensimmäinen elokuvateollisuus syntyi Italiassa 1900-luvun alussa, mutta se ei osoittautunut kannattavaksi suurten kalliiden produktioidensa takia, kun taas Yhdysvaltojen Kaliforniassa samoihin aikoihin alkanut elokuvateollisuus rupesi kukoistamaan. Lähtökohta Kalifornian elokuvateollisuudelle oli keskittyminen kameran edessä tapahtuvaan liikkeeseen, Italiassa suositun laaja-alaisen kuvan sijaan.
Ensimmäinen elokuvatähti oli vuonna 1907 uransa aloittanut kanadalainen Florence Lawrence, joka esiintyi yli 270 mykkäelokuvassa.
Ennen häntä elokuvissa ei ollut lopputekstejä, eikä näyttelijöiden nimiä paljastettu, mutta vuonna 1910 tuottaja Carl Laemmie päätti vuokrata toiselta elokuvayhtiöltä naisnäyttelijä Florencen ja käyttää hänen nimeään uuden elokuvansa mainoskampanjassa.
Tästä alkoi näyttelijöiden palkkauksen eriarvoisuus ja niin kutsuttu supertähteys, jolloin nimekkäämmät näyttelijät saattoivat pyytää enemmän palkkiota kuin vähemmän tunnetut näyttelijät. Juuri mykkäelokuvien kielirajattomuuden on sanottu siivittäneen elokuvateollisuuden suosiota, ja ensimmäiseen maailmansotaan mennessä elokuvista oli tullut suosittu viihteen ja taiteen muoto.
